Jo pidempään olen ajatellut kirjoittaa artikkelia Tony Halmeesta. Pari päivää takaperin tartuinkin sitten haasteeseen, muiden kiireiden ja internetoperaattorin ongelmien (kiitos vitusti Welho, kyllä olisi kiva jos ongelmat eivät jatkuisi päivätolkulla) takia julkaisu siirtyi tälle päivälle. Tässä jutussa sanaa ”Amerikka” käytetään synonyyminä Yhdysvalloille, ei kummallekaan mantereelle. Syynä tähän on Halmeen omissa kirjoissaan käyttämä kieli.

6.1.1963 Lastenklinikalla syntynyt Halme eli elämänsä alkuhetket köyhässä suomenruotsalaisessa perheessä ilman isää. Kuten arvata saattaa, kyseessä ei ollut aivan parhaimmat mahdollisuudet olosuhteet esimerkiksi kouluttautumista tai harrastuksia valittaessa. Halmeen kouluhistoriasta kerrotaan kirjoissa käytännössä vain seuraavat asiat: hän oli pilkan kohteena perheen köyhyyden takia, koulu ei ollut hänen paikkansa ja kouluruualle oli kysyntää.

Kirjoissaan Halme sanoo olleensa lahjakas muun muassa jääkiekossa, mutta ”ura” tökkäsi alkuunsa rahattomuuden takia. Murrosiässä mukaan tuli sitten voimailu, kehonrakennus ja baaritappelut. Halme antoi kirjoissaan kuvan väkivaltaisesta nuoresta miehestä, joka oli aina valmiina lyömään. Esimerkiksi kirjassa Jumala armahtaa – minä en, Halme kertoilee useista nuoruuden tappeluistaan ja kertoo muun muassa kaatunen snagarin olleen merkki siitä, että hän oli kaverinsa kanssa tullut kotiin.

Töitä ennen Amerikan valloitusta Halme ehti tehdä Helsingissä melko paljonkin. Omien sanojensa mukaan hän toimi eri paikkojen ovilla usein ja paikat saattoivat vaihtua nopeastikin. Välillä ovella kerättiin rahaa, välillä piestiin juopuneita ja välillä vittuiltiin julkkiksille. Toki väliin mahtui muun muassa kalanmyyntiä torilla, ensin renkinä ja sitten yrittäjänä. Lopulta yrittäjänä meinasi jopa tulla lähetys kuuden jalan syvyyteen, kilpailu kun oli kovaa. Välillä sitten suututtiin verottajalle, vedettiin rytkyt niskaan, krapula päälle ja valiteltiin verotoimistossa tilanteiden muutosta.

Amerikan valloitukseen Halme lähti omien sanojensa mukaan kova työ mielessään, eikä vähiten punttisalilla. Toki Halme mainitsee työnteon työluvasta huolimatta, puhumattakaan toimimisesta hämäräperäisen prinssin lähettinä. Välillä mukaan tarttuu vaimo, jolta irtoaa ainakin green card.

Työurakka Amerikassa muodostui omiin silmiini neljään eri tasoon: ensimmäisellä tasolla oli lasinleikkaus ilman työlupaa, toisella tasolla henkivartijan ja järjestysmiehen hommat, kolmannella tasolla urheilu ja neljällä näyttely. Koska lasinleikkuusta ei hirveästi saa irti ja järkkärin hommiakin ei välttämättä jaksa pahemmin tarkastella, mennään suoraan urheiluun.

Halme lähti Amerikkaan kuntosali mielessään ja Gold’s Gymin aikoja käsitelläänkin kirjoissa melko tarkasti. Lopulta Halmeelle kuitenkin valkeni ettei lahjat riitä kehonrakennukseen, joten hän lähti painileirille. Kirjassaan hän kertoo kuinka kyseessä oli vähän sama kuin merijalkaväki, kovimmille jätkille tarkoitettu kovin paikka. Kivusta tuli ystävä. Halme pääsikin painimaan ja päätti lähteä Japaniin luomaan nimeä.

Japanissa hänestä pidettiin, olihan hän iso ja valkoinen. Hiukan jatkosopimuksen jälkeen hänelle kuitenkin tarjoutui paikka lähteä Amerikan rahakkaammille areenoille. Japanilaisille sopimusrikon piti olla OK, mutta myöhemmin tilanne muuttuikin. Amerikassa Halme kuitenkin paini Ludvig Borgan nimellä, muun muassa Youtubesta löytyy melko paljonkin materiaalia noilta ajoilta. Painiura kuitenkin tyssäsi pariinkin asiaan. Ensinnäkin, hän loukkasi nilkkansa ja selkänsä. Toisekseen, hänen luvattomasti maassa ollut kaveri/tuttu oli vuokrannut dopingaineita varten postilaatikon ja sai sotkettua Halmeen mukaan juttuun. Lopulta Halmeen painiura Amerikoissa oli siinä. Japanistakaan ei kuulunut enää työtarjouksia edellisen sopimuksen purun takia.

Nyrkkeilyyn Halme päätyi omien sanojensa perusteella vahingossa. Pienessä humalassa hän oli huudellut nyrkkeilijöille kesken matsin ja saanut promoottorin kiinnostumaan itsestään. Lopulta Halme päätyi nyrkkeilemään niin Amerikkoihin kuin Suomeenkin. Vastaan tuli milloin Kingboa, milloin Kihlströmiä. Muutama Suomen mestaruus tarttui takkiin ja totuuden nimissä on sanottava, että nyrkkeilytaitojen puutteesta huolimatta Halme oli kova nimi suomalaisessa nyrkkeilyssä. Jo voimallaan, koollaan ja kestollaan hän pystyi korvaamaan teknisiä puutteita, puhumattakaan hänen historiansa ja mediankäytön vaikutuksesta koko nyrkkeilyyn.

Mitä näyttelyyn tulee, niin Halme teki omien sanojensa mukaan ensin mainosspotteja Amerikan televisioon. Hän jopa menee niin pitkälle, että väittää päässeensä ensimmäiseen mainokseensa (joka ironisesti mainosti olutta) kaksi viikkoa sen jälkeen kun oli tullut maahan. Välillä sitten esitettiin pitsakuskia, joka nappaa asiakkaan jaloista ilmaan (omien sanojensa mukaan Halme teki tämän ilman tarjottuja valjaita) ravistellakseen kolikot taskunpohjalta.

Halme näytteli 1990-luvun alussa parissa pienemmässä (ja ainakin itselleni tuntemattomassa) elokuvassa. Potti räjähti kuitenkin 1995 kun Halme sai pienen puheroolin elokuvasta Die Hard – koston enkeli. Toki Halme esitti terroristia ja toimi Bruce Williksen kanssa. Aluksi homma kuulemma toimikin, mutta lopulta Halme oli omien sanojensa mukaan noussut liian pidetyksi kuvausryhmän parissa ja Bruce päätti nöyryyttää häntä. Tiedä sitten.

Kirjoissaan Halme vuodatti melko katkerasti Renny Harlinin suuntaan. Kuulemma Rennyn olisi pitänyt palkata hänet Kurkunleikkaajien Saareen. Olisihan kyseessä ollut hatunnosto Suomelle ja suomalaisuudelle (ja tämä näkyisi esimerkiksi lipputuloissa miten?), puhumattakaan Halmeen habituksesta. Niin, ehkä Halmeen massiivisella olemuksella merirosvolle olisi saatu enemmän karismaa, puhumattakaan suomalaisakselin mukanaan tuomasta näkyvyydestä. Omiin silmiini melko naurettavaa vuodatusta Halmeelta kirjassaan. Muun muassa lause ”Renny on sen verran tyhmä, että se ei tajua että nousisi vielä suuremmaksi sankariksi Suomessa jos se antaisi leffojen osia suomalaisille”. Niin, kukakohan uskaltaisi palkata suomalaisen ja maailmalla tuntemattoman näyttelijän 100 miljoonan elokuvaan? Saattaisi ehkä saada sympatiaa Suomesta ja ehkä myisi hiukan enemmän täällä, mutta mites muualla?

Noh, onhan Halme päässyt myös kirjailijaksi. Elämänsä aikana hän kirjoitti kaksi kirjaa elämästään, ensin tuli Jumala armahtaa – minä en, sitten Tuomionpäivä. Melko viihdyttäviä kirjoja ja myivätkin hyvin, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava yksi asia. Vahvaa värikynää Halme on tosiaan käyttänyt. Tästä esimerkkinä lukuisat tarinat, jotka hyvinkin mahdollisesti perustuvat tositapahtumiin, mutta joihin on tullut hiukan Lapin lisää mukaan.

Näiden kahden elämänkerran lisäksi Halme julkaisi elämänsä aikana myös runokirjan ja treenioppaan. Treeniopas, nimeltään Viikingin voimaopas,  itsessään on melko kansantajuinen ja sisältää perusasiat, mutta mitään uutta tai mullistavaa se ei kyllä tarjoa. Runokirja (tai aforismi, miten vain…) itsessään on sitten mielenkiintoinen. Tämä Kovan päivän illaksi kutsuttu tekele sisältää nopeasti arvioituna jokusen sata sanaa ja aika lähelle nollaa olevan informaatioarvon.

Julkisuudessa paistattelun lisäksi Halme oli alkanut jo kirjassaan Tuomionpäivä lähentyä politiikkaa. Hän ilmoitti melko suorasti olevansa kiinnostunut poliitikon urasta ja linjasi monia mielipiteitään. Sääli vain, että kyseessä näytti (Varsinkin jälkikäteen arvioiden) olleen erittäin populistinen tekele.

Halme esimerkiksi mainitsee kommunistit eri asiayhteyksissä lukuisia kertoja. On kommunistiprofessoria, kommunistiministeriä, kommunistitutkijaa, mitä vain. Ottaen huomioon miten vähäinen merkitys kommunistisilla ajatuksilla oli 2000-luvun alun Suomessa, ei voi kuin pyöritellä päätään. Uhkakuva on kuin 1960-luvulta. Vetoaa ehkä ”kansan syviin riveihin”, mutta painoarvo väitteillä on melko alhainen. Samoin maahanmuutosta ja maahanmuuttajien rikoksista puhuttaessa ajatukseksi tuli ”do what I tell you to do, not what I do”. Kyllä Halme kovasti kannatti maahanmuuttajataustaisten rikollisten passitusta takaisin. Ironista, sillä Amerikassa hän teki töitä ilman työlupaa, keräsi velkoja väkivaltaisesti ja sillä uhaten (eikä aina kohdistaen edes velalliseen) ja muuta mukavaa alkaen laittomista aseista ja vankilareissuista. Samoin tuo maahanmuuttajia vastustanut kaveri vetosi omien sanojensa mukaan omaan kulttuuriinsa ja valehteli poliisille ulkomailla kun häntä oltiin sakottamassa ylinopeudesta. Vieläpä tuo kerskaili tehneensä sen monta kertaa.

Lopulta Halme päätyi kuin päätyikin politiikkaan. Perussuomalaisten listoilta hänet poimittiin äänivyöryllä eduskuntaan, saaden paljon niin kutsuttuja protestiääniä. Eduskuntaura jäi kuitenkin melko torsoksi. Parit otsikot epäasiallisesta kielenkäytöstä (mm. presidentin haukkuminen lesboksi), muutama hyväkin puheenvuoro ja lopulta ampumatapaus kotonaan. Tästä sitten seurasi aivovaurio ja Halme alkoi hiljaa häipyä julkisuudesta.

Viimeiset Halmetta käsitelleet otsikot olivat melko surullista luettavaa, varsinkin jos Halme oli ollut tarkemmassa seurannassa ennen kansanedustajuutta. Halme jäi kiinni muun muassa huumausainerikoksista, häneltä takavarikoitiin laittomia aseita ja muutenkin elämä näytti pyörivän melko pitkälti päihteiden parissa. Huumeista annettiin mediaan melko positiivisia lausuntoja, olut virtasi ja Halmeen ennen niin paljon kunnioitusta herättänyt vartalo alkoi kuihtua silmissä. Välillä Halme myös tapaili Ilkka Kanervan kanssa tekstiviestitellyttä Johanna Tukiaista.

Lopulta kuitenkin gongi kumahti viimeisen kerran ja Halme löydettiin kuolleena kotoaan tammikuussa 2010. Kuolinsyyksi on sanottu itsemurhaa. Karu loppu tarinalle, joka kuitenkin noudattelu surullista loppua lukuun ottamatta lähes elokuvamaista kaavaa. Halme nousi köyhistä oloista huipulle, menestyi ja hänestä oli tullut jotain. Lopulta hän kuitenkin enemmän tai vähemmän omalla toiminnallaan aiheutti sen, että tässä elokuvassa ryysyistä rikkauksiin omalla työllään noussut menetti kaiken.

 

Päätetäänpä vielä tämä artikkeli yhteen Halmeen, runoon, aforismiin, mietelauseeseen tai mihin kategoriaan sen haluaakaan sijoitella. Itse sijoittaisin sen varoittavaksi esimerkiksi lukiolaisille.

Miksi
naiset haluavat
kaiken

ei heillä kuitenkaanole paikkaa
mihin sen laittaisi

Ai niin, ja olihan Halme muun muassa myös laulajanakin... Linkit saatte itse etsiä, minä pidän kuulostani.