Siirtomaita pidettiin aikoinaan suurvallan tunnusmerkkinä. Ne takasivat – paikallisten kustannuksella – emämaalle tuloja, varallisuutta ja suuruuden tunnetta. Saksa tuli siirtomaiden suhteen myöhässä ja käytännössä innostui ideasta vasta 1890-luvulla. Se sai haltuunsa joitakin alueita, mutta ”parhaat” oli luonnollisesti jo viety päältä. Siirtomaansa Saksa menetti ensimmäisen maailmansodan seurauksena, mutta kokonaan se ei luopunut ajatuksesta. Hitlerin noustua valtaan kiinnostus varsinkin Antarktista vastaan nousi rajusti.

 

Antarktista pidettiin suurvalta-aseman kannalta merkittävänä propagandanäyttönä, mutta myös mahdollisena sotilaallisena kohteena. Esimerkiksi sukellusvenesodassa se olisi sijainnut tarpeeksi sivussa monista puolustusasemista, mutta tarpeeksi lähellä hyökkäyksien suorittamiseksi. Lisäksi muun muassa valaanrasvaa tuotiin suurissa määrin Norjasta, joten uusi alue olisi mahdollistanut pienemmän taloudellisen riippuvuussuhteen muihin valtioihin.

 

Saksa lähettikin retkikuntia kartoittamaan Uudeksi Svaabiaksi nimeämäänsä aluetta. Muun muassa tammikuussa 1938 lähti kapteeni Alfred Ritscherin johtama laivue kohti mannerta. Näyttääkseen omistuksensa, Saksa tiputti alueelle myös hakaristilippuja lentokoneesta. Lentokoneita käytettiin myös alueen kartoittamiseen. Saksan omistusta ei kuitenkaan virallisesti hyväksytty ja Antarktiksen tila oli yhtä sekava kuin nyt.

 

Sota katkaisi Saksan mahdollisuudet alueen täydelliseen hyödyntämiseen. Vuonna 1945 saksalaisia sukellusveneitä pyrki pois saartorenkaasta. Osa pääsi pois uhkarohkeiden yritysten seurauksena. Kun Saksa lopulta heitti kirveen kaivoon ja suostui rauhaan, kaikki alukset saivat kutsun takaisin. VIIC-luokan vene U-977 ja vähän vanhempaa mallia oleva U-530 jäivät kuitenkin saapumatta takaisin Saksaan. U-977 oli lähtenyt 2.5.1945 Saksasta, 7.5.1945 Saksa allekirjoitti antautumissopimuksen ja ”ulkona” oleville aluksille lähetettiin käsky palata.

 

10.7.1945 U-530 antautui Argentiinan  Mar del Platassa. Aluksen kapteeni Otto Wermuth kertoi, että hän halusi mieluummin antautua Argentiinalle. Syytä tähän ei annettu, kuten ei myöskään sille, miksi matka oli kestänyt kaksi kuukautta. On myös hyvä huomioida, että miehistö oli syystä tai toisesta hävittänyt henkilöpaperinsa.

 

U-977 ei myöskään palannut käskyn mukaisesti. Alus oli matkalla 66 päivää ja antautui niinikään Argentiinassa ja juuri Mar del Platassa. Matkareitistä ja matkan kulusta kerrotaan erilaisia tarinoita ja kapteenin tarinaa ei pidetä uskottava johtuen erinäisistä teknisistä mahdottomuuksista ja matkareitin hämäristä yksityiskohdista. Muun muassa aluksen ilmoitettua vauhtia pidetään epäuskottavana.

 

Oli syy mikä tahansa, nämä kaksi sukellusvenettä ovat luoneet ympärilleen lähes mystisen ilmapiirin. Joidenkin huhujen mukaan näillä aluksilla kuljetettiin natsihallinnon eliittiä, jopa Adolf Hitler, Argentiinaan. Tätä huhua tukisi Hitlerin kuoleman epäselvyydet, muun muassa venäläisten lavastama kuolema. Lisäksi monia natsirikollisia, muun muassa Josef Mengele ja Adolf Eichmann, asettuivat Argentiinaan.

 

Toisena epäilynä on, että Saksa olisi saanut rakennettua Antarktikselle tukikohdan, jonne vietiin näitä samoja korkea-arvoisia natseja. Tämän tukemiseksi voitaisiin katsoa pitkä matka-aika. Lisäksi Yhdysvallat järjesti 26.8.1946 Antarktiksella operaatio Highjumpin. Tämän operaation tarkoituksena oli ”testata miehistön ja kaluston käyttäytymistä arktisissa olosuhteissa” ja alun perin sen oli tarkoitus kestää puoli vuotta pidempään.

 

Operaatiossa ei sinällään ole mitään erikoista. Kylmä sota oli jo alkamassa ja operaatiota olisi voinut kuvitella esimerkiksi Siperian valtauksen harjoitteluksi. Harjoituksessa kuoli kuitenkin väkeä ja menetettiin aluksia. Harjoituksen johtaja amiraali Richard Byrd lisäksi myös sekoitti pakkaa varoittamalla, että seuraavassa sodassa Yhdysvaltoja vastaan hyökättäisiin lentävillä aluksilla joko toiselta tai molemmilta navoilta.

 

Salaliittoteoreetikot ovat selittäneet tapahtumia sillä, että joko paikalla oli ulkoavaruuden olioita tai peräti natsien päämaja. Näiden väitteiden tueksi ei kuitenkaan ole tullut vuosien saatossa mitään vahvistusta, vaan useat retkikunnat, tutkimusalukset ja alueen kuvat ovat saaneet niidenkin hohtoa karisemaan. Jos Antarktis olisi oikeasti natsien tai avaruusolentojen halussa, lähetettäisiinkö sinne (saatikka palaisivatko ne?) retkikuntia?

 

Oli U-977:n ja U-530:n lopullinen suunnitelma sitten mikä tahansa, ne jäivät kuitenkin elämään legendoiksi. Täyttä varmuutta niiden matkasta tuskin koskaan saadaan, mutta onko sillä enää edes varsinaisesti väliä? Todennäköisesti Hitler ei selvinnyt hengissä Berliinistä ja suurin osa natsirikollisista saatiin kiinni, elävänä tai kuolleena. Antarktiksen päämaja taas kuulostaa fiktiiviseltä kertomukselta, joka ei nykytiedon valossa näytä todennäköiseltä tai uskottavalta. Tällaisenaan asia jää kuitenkin elämään yhtenä toisen maailmansodan monista mysteereistä, inspiroi eri taiteenalojen osaamisia (http://www.ironsky.net/ esimerkiksi) ja viihdyttää ihmisiä.

                       

http://fi.wikipedia.org/wiki/Uusi_imperialismi

http://www.tiede.fi/vanhakeskustelu/ketju.php?id=1313865

http://en.wikipedia.org/wiki/New_Swabia

http://en.wikipedia.org/wiki/German_submarine_U-530

http://en.wikipedia.org/wiki/German_submarine_U-977

http://en.wikipedia.org/wiki/Operation_Highjump