Friedrich Paulus oli yksi natsi-Saksan ristiriitaisimmista henkilöistä. Hän palveli upseerina molemmissa maailmansodissa ja kohosi asteikossa tasaisen varmasti: ensimmäisen maailmansodan lopussa hän oli arvoltaan kapteeni, vuonna 1943 hänet ylennettiin sotamarsalkaksi. Hän oli yksi koko akselivaltojen korkeimmista upseereista, joka ei menettänyt henkeään sodan aikana tai tuomittu kuolemaan sen päätyttyä.

 

Paulus kunnostautui ensimmäisessä maailmansodassa ja palveli Makedoniassa, Ranskassa ja Saksassa. Saksan hävittyä sodan Paulus liittyi monien muiden sotaveteraanien tavoin Freikorpsin puolisotilaallisiin organisaatioihin ja tuli osaksi Versailles’n rauhansopimuksen rajoittamaa Reichswehriä.

 

Natsien noustua valtaan Paulus kohosi vähitellen arvoasteikossa ja sai komentoonsa muun muassa motorisoidun pataljoonan vuonna 1934. Kenraalikuntaan hänet ylennettiin vuonna 1940 ja hän pääsi suunnittelemaan elintilan valtausta ja Neuvostoliiton kanssa tulevaa sotaa.

 

Myöhemmin surullisen kuuluisan kuudennen armeijan johtoon Paulus nimitettiin 1942. Hänen roolikseen tuli armeijan johtaminen Stalingradin valtauksessa. Stalingradia pidettiin henkisesti tärkeänä kohteena, olihan se nimetty Neuvostoliiton johtajan mukaisesti. Lisäksi sen kautta olisi saatu pääsy Kaukasuksen öljykentille ja saatu katkaistua Volgan kautta kulkevat liikennereitit.

 

Stalingrad muodostui yhdeksi maailman verisimmistä taisteluista. Wikipedian englanninkielisen sivuston mukaan kaatuneita oli yhteensä lähes kaksi miljoonaa, tosin todellisia kaatuneiden määrää lienee mahdotonta arvioida. Taistelu muodostui kaupunkisodaksi, jossa jokaisesta neliömetristä täytyi käydä raastava taistelu. Jokainen rakennus täytyi vallata erikseen ja kaikkialla leijui kuoleman vaara. Väärä askel saattoi tarkoittaa joutumista tarkka-ampujan tähtäimeen.

 

Aluksi Saksa pärjäsi hyvin taistelussa ja piti parhaillaan hallussa 90% koko kaupungista. Zhukovin johdolla Neuvostoliitto käänsi kuitenkin taistelun itselleen. Lopulta neuvostosotilaat saivat saarrettua Pauluksen johtaman kuudennen armeijan. Tästä alkoi raastava näännytyssota, jonka seurauksena saksalaiset jäivät loukkuun kesävarusteissa ja heidän huoltonsa muuttui käytännössä mahdottomaksi.

 

Huoltoteiden katkeaminen johti nopeasti ruoan loppumiseen. Tämän seurauksena käytännössä kaikki eläimet joutuivat nälkäisten saksalaisten suihin. Ruoaksi kelpasi niin linnut, rotat, hevoset kuin kotieläimetkin. Joidenkin tarinoiden mukaan osa saksalaisista joutui henkensä pitämiseksi turvautumaan jopa kannibalismiin. Tosin kannibalismia on usein käytetty propaganda-aseena, joten täyttä varmuutta asioiden oikeasta laidasta on ehkä mahdotonta sanoa.

 

Lopulta Saksan tilanne kävi sietämättömäksi ja Paulus tiedusteli Hitleriltä mahdollisuutta antautua. Tämä ei Hitlerille sopinut, vaan hän käski taistella viimeiseen mieheen asti. Aluksi Paulus totteli määräystä, mutta lopulta tilanne kävi toivottomaksi. Estääkseen Pauluksen antautumisen Hitler ylensi hänet marsalkaksi. Koska kukaan Saksan historian marsalkka ei ollut jättäytynyt vihollisten käsiin, odotti Hitler Pauluksen taistelevan loppuun asti ja lopulta suorittavan itsemurhan. Katolisena Paulus ei kuitenkaan hyväksynyt itsemurhaa. Hänen myös sanotaan todenneen, että hän ei riistä henkeään itävaltalaisen korpraalin takia.

 

Säästääkseen itsensä ja edes osan miehistään Paulus päätyi antautumiseen tammikuun viimeisenä päivänä vuonna 1943. Hitleriin tämä ei tehnyt vaikutusta, vaan hän käytännössä julisti Pauluksen petturiksi toden, että tämä valitsi Moskvan sen sijaan, että olisi päässyt kärsimyksistä ja muuttunut legendaksi. Stalingradin tilanteen kääntymistä ei heti kerrottu saksalaisille, vaan mediaa oli ruokittu pitkään valheellisilla tiedoilla taistelun kulusta. Lopulta tilanteesta piti kuitenkin kertoa virallisesti: se oli ensimmäinen kerta, kun saksalaisyleisö sai tietoonsa sodan vastoinkäymisistä. Lopulta Stalingrad muodostui yhdeksi sodan käännekohdista.

 

Virallisesti neuvostoliittolaisten vangiksi jäi 91 000 saksalaista. Näistä vain noin viisituhatta palasi lopulta kotiin, muiden kuollessa vanki- ja työleireille. Osaltaan korkean kuolleisuusluvun selittää sotilaiden kunto jo antautuessa: moni kärsi nälästä, sairauksista ja oli täysin taistelun rasittamia. Varmasti myöskään leirien vartijoilta ei herunut sääliä, olihan Saksan armeija aiheuttanut miljoonien neuvostoliittolaisten kuoleman. Yli 11 000 saksalaista jatkoi taistelua antautumisesta huolimatta, näistä neuvostoliittolaisten lähteiden mukaan kuoli 2 418 ja 8 6 46 jäi vangiksi.

 

Korkea-arvoisimmat upseerit Neuvostoliitto pyrki pitämään kunnossa ja saamaan puolelleen propagandatarkoituksella. Paulus muun muassa sanoutui irti Hitlerin teoista ja hänen puheitaan lähetettiin saksalaisille sotilaille. Lopulta Paulus toimi todistajana Nürnbergin oikeudenkäynneissä. Sodan jälkeen Paulus palasi Saksaan ja toimi muun muassa Dresdenissä osana poliisiorganisaatiota. Lopulta hän kuoli 1.2.1957.

 

Pauluksen henkilöön on kohdistunut rutkasti ristiriitaa. Hän esimerkiksi johti armeijaa yhdessä historian verisimmistä taisteluista, mutta selvisi silti ilman syytteitä. Vastaavasti moni saksalainen joutui tuomiolle pienemmistäkin ”rikoksista”. Lisäksi hänen antautumisensa ja tekonsa antautumisen jälkeen jättävät monia kysymyksiä auki. Arvostiko hän henkeään niin paljon, että saattoi hypätä vihollisen leiriin tietäen, että lähes kaikki hänen miehensä olivat menettäneet henkensä? Jos hän arvosti miestensä henkeä, miksi hän ei ruvennut vastustamaan Hitleriä aikaisemmin? Pauluksen toiminta jätti monia avoimia kysymyksiä, joihin täydellisiä vastauksia ei koskaan saada. Monista asioista voidaan vääntää kättä, mutta yksi asia on selvä: hän aiheutti sekä omalleen että vihollisen armeijalle valtavat tappiot ja jäi historiaan toisista asioista, kuin hän olisi todennäköisesti toivonut. Hänestä ei tullut sotasankaria, vaan natsi-Saksassa petturi, Neuvostoliitossa sotapropagandan kiiltokuvapoika ja elokuvateollisuudelle traaginen ihmishahmo.

 

http://hubpages.com/hub/Facts-and-Real-pictures-of-Cannibalism

http://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_Stalingrad

http://en.wikipedia.org/wiki/Friedrich_Paulus

http://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/ww2/Stalingrad.html