Parin kuluneen viikon aikana silmiini on osunut useampikin kirjoitus siitä, miten teollisuus, talous ja tiede ovat nivoutuneet sodankäyntiin. Vaikka miellän itseni blogin aiheista huolimatta pasifistiksi, en voi kieltääkään sodan positiivisia vaikutuksia näihin asioihin.

 

Tarkastellaanpa vaikka sodankäynnistä johtuneita teknisiä läpimurtoja. Olisiko meillä internetiä jos Yhdysvalloissa ei olisi huomattu tarvetta hajauttaa tietoverkkoja? Ehkäpä olisi, tosin kehitys olisi saattanut olla hitaampaa. Samoin muun muassa logistiikka, lentoliikenne ja viestintä ovat kehittyneet sodankäynnin seurauksena.

 

Rupesin itsekseni miettimään vastausta kysymykseen ”miksi sodankäynti hyödyttää teknologiaa?” Heti ensimmäiseksi mieleen tuli itse tilanne. Sodan hinta saattaa olla tappion hetkellä järkyttävän suuri. Vaarana on ”ennen vanhaan” ollut kansakunnan totaalinen tuhoutuminen ja sittemmin ääritapauksissa jopa ihmiskunnan tuhoutuminen. Panokset ovat siis niin hurjat, että voimavaroja on pakko uhrata riskin minimoimiseksi.

 

Liikemaailmaan verrattuna myös tuotekehittelyn merkitys kasvaa sodankäynnin aikana. Toyotan ei tarvitse joka malliin keksiä uutta moottoria, heidän myyntilukunsa perustuu muihinkin seikkoihin kuin vain teknisiin innovaatioihin. Sen sijaan armeijalla menestys perustuu suuremmissa määrin innovaatioihin: he eivät voi tähdätä tasaiseen markkinaosuuksien kasvattamiseen tai voiton maksimoimiseen, armeijan on voitettava oma vääntönsä mahdollisimman nopeasti. Lisäksi sotatilanteessa suorituskyvyn merkitys on tärkeämpi kuin liikemaailmassa.

 

Totaalisen sodan aikana yhteiskunnan voimavaroja rajataan sotilaalliseen käyttöön sellaisella tavalla, että resurssien pitäisi olla kunnossa. Saman katon alle saadaan valtava määrä aivovoimaa, budjetit ovat kohdallaan ja lopputuloksen ei tarvitse olla taloudellisilla mittareilla perusteltavissa. Katsotaanpa vaikka Manhattan-projektia. Nykyrahassa mitattuna projektiin käytettiin yli 22 miljardia dollaria ja projektin parissa työskenteli yli 130 000 ihmistä. Olisiko tämä ollut mahdollista yksityiselle yritykselle? Epäilen vahvasti.

 

Tekniikan ja sodankäynnin yhdistämisessä on kuitenkin muutama erittäin suuri kysymysmerkki. Miten hyvin esimerkiksi nykypäivänä yritysmaailma saataisiin samalla tavalla mobilisoitua sotaan kuin 1940-luvulla? Miten ylikansalliset yritykset mobilisoitaisiin? Esimerkiksi matkapuhelinalalla on loppujen lopuksi aivan sama jääkö yrityksen haltuun aasialaiset tuotantolaitokset jos erikoisosaaminen on valjastettu sotilaalliseen käyttöön. Samoin yrityksillä olisi varmasti sanansa sanottavana ja kansantaloudellisestikin ajateltuna liika mobilisointi saattaisi olla pahasta: pääoma pakenisi maasta melko nopeasti. Entäpä eturistiriidat? Jos Suomi ja Saksa ajautuisivat sotaan nyt, suunnittelisivatko Nokian edustajat uusia tapoja tuhota toisella puolella sotivat Nokian edustajat?

 

Jos itse lähtisin suunnittelemaan tekniikan valjastamista sodankäynnin välineeksi, poimisin eri malleja historian sivuilta. Sodan kannalta neuvostomallinen järjestelmätalous olisi käytännössä paras mahdollinen järjestelmä. Tällöin olisi olemassa rakenteet valjastaa ”normaalia” työvoimaa toisiin projekteihin. Jos taas järjestelmänä olisi yhtään vapaampi yhteiskunta, olisi todennäköisesti paras vaihtoehto noudattaa yhdysvaltalaista mallia: valtion yrityksiä, jotka toimivat sodan kannalta tärkeiden alojen parissa.

 

Mitä enemmän olen asiaa miettinyt, niin sitä vakuuttuneempi olen muutamasta asiasta. Suurvaltojen sodilla tai niihin valmistautumisella/varautumisella on positiivisia vaikutuksia teknologiaan. Samoin nykymaailmassa organisaatiot tulee luoda jo ennen konfliktia, muuten vaarana on kansantaloudelliset ja eturistiriidoista johtuvat ongelmat.

 

Moraalin kannalta ajateltuna voidaan kuitenkin olla montaa mieltä siitä, onko tekniikan kehitys sodan varjolla hyvä vai huono asia. Toki tekniikka on edistänyt elämäämme, siitä ei pääse mihinkään. Fyysiset matkat saadaan taitettua osittain sodankäynnin takia nopeammin ja ”henkiset etäisyydet” ovat lyhentyneet. Samaan aikaan kuitenkin ihmiskunta on kuitenkin saanut aikaan järkyttäviäkin keksintöjä. Olisiko maailma parempi paikka jos esimerkiksi ydinaseet olisivat jääneet keksimättä? Ainakin riskejä olisi vähemmän.