Lukaisin tuossa Iltasanomien uutisen Irakin sodan hinnasta Yhdysvalloille*. Hintaa oli kertynyt sellainen 3 BILJOONAA (3 000 000 000 000) dollaria tai 2,3 biljoonaa euroa. Kohtuullisen kallis reissu siis, vaikkakin perstuntumalla väittäisin sodan lihottaneen joidenkin yritysten (mm. rakentamisesta ja turvallisuudesta vastaavien) johdon taskuja.

 

Rupesin sitten hetkeksi miettimään asiaa. Kolme biljoonaa seitsemässä vuodessa kuulostaa järkyttävän suurelta summalta näin maallikon korvissa. Ensinnäkin, vuodessa tuo luku on ”vain” 328 571 miljoonaa tai 328,5 miljardia euroa. Yhdysvaltojen väkimäärä on noin 310 miljoonaa, pari miljoonaa sinne tänne. Toisin sanoen jokaiselle amerikkalaiselle tasaisesti jaettuna sota olisi maksanut noin 1 060 euroa vuodessa.

 

Kuulostaako 1 060 euroa paljolta? Tietyssä mielessä kyllä, tosin paremmin asian hahmottaa vertaamalla johonkin. Useasta eri nettilähteestä** löysin luvun, jonka mukaan Suomen sotakorvaukset Neuvostoliitolle olisi 4 miljardia nykyrahassa. Tämä tekisi 755 euroa jokaista suomalaista kohden, jaettuna toki useammalle vuodelle.

 

Lisäksi oman käsitykseni mukaan tässä on nyt laskettu vain Irakin sodan kulut, ei muiden asevoimiin tiiviisti liittyvien menoerien suuruutta. Mitenköhän paljon tuo luku olisi silloin, kun mukaan lisätään Afganistanin sota, tuotekehittelyyn uppoavat dollarit ja vastaavat? Voisin kuvitella, että seitsemän viime vuoden kokonaismenoerä Yhdysvaltojen asevoimilla on reilusti yli tuon kolmen biljoonan. Sääli muuten, että internetissä ei äänenpainoja voi oikein ilmaista. Muuten olisin kirjoittanut ”kolme vitun biljoonaa”, korostaen keskimmäistä sanaa.

 

Joku voisi jo kysyä miten tässä näin kävi. Vuonna 2002 Lawrence Lindsay arvioi, että sota Irakia vastaan maksaisi noin 100-200 miljardia dollaria. Veikkaus (toivottavasti kyseessä oli veikkaus, nimittäin laskelman heittäminen näin paljon olisi aikamoinen emämunaus) meni kohtuullisen pahasti päin mäntyä, sillä toteutunut 3 biljoonaa on 15 kertaa suurempi luku.

 

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että kaavailuissa ja suunnitelmissa voisi ottaa huomioon myös vähän heikompiakin skenaarioita. Tuntuu uskomattomalta, että maailman ylivoimaisesti eniten rahaa sotilasbudjettiinsa käyttävä valtio pystyy aliarvioimaan kulut noin pahasti. Perusjenkille tuo raha ei välttämättä näkyisi vielä paljon missään, mutta poliittisesti homma ei aivan nappiin mennyt. Luulisi republikaanipresidentin seuraavaan sotaan valmistautuessa saavan kuulla muistutuksia Irakin opetuksesta.

 

*http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=2246935

**http://jaskanpauhantaa.blogspot.com/2009/07/tuutha-sie-takasii.html yksi esimerkki

***http://www.nytimes.com/2004/06/28/opinion/op-chart-the-price-of-war.html?ref=lawrence_b_lindsey