Suursaari on nykyisin Venäjälle kuuluva saari Suomenlahdella. Ennen tämä saari kuului Suomelle, mutta toisen maailmansodan jälkeen se muuttui osaksi maiden rajavyöhykettä. Sen ympäri on jo pari vuosikymmentä purjehdittu kilpaa, sinne on avattu hotelli ja sitä on jopa ajateltu välisatamaksi. Toisen maailmansodan aikana tämä saari ei kuitenkaan ollut vain pelkkä rajapaikka, vaan myös yksi näkyvimmistä asioista osana Lapin sotaa ja suomalaisten taistelua entisiä aseveljiä vastaan.

 

Suomen irrottauduttua sodasta vuonna 1944 sekä Suomi että Saksa olivat pahassa paikassa. Takkiin oli tulossa kovaa tahtia ja Saksalle Suomen menetys oli suuri murhe. Tämän kautta Neuvostoliitto saisi pienennettyä rintamaansa ja Itämeren tilanne muuttuisi Saksan kannalta heikommaksi. Suomelle taas saneltiin sen verran kovat rauhanehdot suhteista Saksaan, että vaihtoehtoja ei paljon ollut: joko oli päästävä saksalaisista eroon itse, tai Neuvostoliitto tarjoutuisi auttamaan.

 

15. syyskuuta vuonna 1944 saksalaiset pistivät käyntiin Operaation nimeltä Tanne Ost, Tannen tarkoittaessa jalokuusta tai pihtaa, Ostin itää. Tarkoituksena oli vallata Suursaari ja tällä tavoin pitää Leningradin pohjukka vielä pihdeissä. Aiemmin saksalaiset olivat arvelleet, että suomalaiset eivät vastaisi tuleen tai jopa evakuoisivat saaren, ehkäpä jo ennakkoon.

 

Hitleriltä tulleen käskyn mukaan operaatio pistettiin pienellä varoitusajalla käyntiin. Sotilaita oli noin 2 700 Virosta siirrettyä sekalaista sotamiestä, suomalaisia oli noin 1 600-1 750 Rannikkotykistörykmentti 12:n joukoista, johtajanaan everstiluutnantti Martti Miettinen. Saksalla oli siis melko pieni ylivoima siihen nähden, että he hyökkäsivät sekalaisista lähtökohdista muodostetulla joukolla yhteen hitsaantunutta porukkaa vastaan.  Tosin saksalaisilla oli muun muassa tutka-asemia saarella, joten heillä oli tiedossa käytännössä kaikki puolustusasemat.

 

Laukaustenvaihto alkoi heti puolenyön jälkeen everstiluutnantti Miettisen käskettyä saksalaiset pois ja saksalaisten yritettyä vangita hänet. Saksalaiset pääsivät monestakin kohdasta maihin, mutta jäivät mottiin monilla paikoilla. Neuvostoliittolaisten hävittäjien ilmapommituksista ei ainakaan ollut haittaa suomalaisille, tämän tuen takia kun esimerkiksi raskaan risteilijäluokan (Admiral Hipper-luokka jos tarkkoja ollaan) alus Prinz Eugen jäi pois maihinnoususta.

 

Lopulta kaatuneita oli Suomen riveissä 36, saksalaisten menettäessä 155 sotilasta. Sotavankeja jäi yli 1 000 kappaletta, mutta rauhansopimuksen mukaisesti heidät jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliittoon. Itse en ole löytänyt lähdettä heidän kohtalolleen, mutta voisin arvata korkeaa kuolleisuutta jollakin työleirillä.

 

Tulevien tapahtumien varjossa operaatio näytti enemmän tai vähemmän taas yhdeltä Hitlerin munaukselta. Estonica.orgin* mukaan Hitler antoi jo 16. syyskuuta hyväksynnän Viron alueen hylkäämiselle. Wikipedia väittää tuon tapahtuneen jo 19. päivä. Oli tuo päivä sitten mikä tahansa näiden väliltä, sillä ei ole merkitystä. Mitä enemmän asiaa ajattelee, sitä hullummalta asia vaikuttaa. Lähettää nyt epäyhtenäisen koulutuksen saaneen joukon maihinnousuun koulutettua ryhmää vastaan, varsinkin kun ilmatukea ei ilmeisesti osattu ottaa huomioon ja määrällinenkään ylivoima ei päätä huimannut. Koska maihinnousu oli noin heikosti rakennettu, ainakin itse näen sen operaationa, jota ei pidetty sodan kannalta merkittävänä. Jos olisi pidetty, olisi ”muutama” asia pitänyt tehdä ”hiukan toisin”. Kun lähtölupa Virosta tuli noinkin pian, kyseenalaistus kasvaa. Olisiko Saksalla ollut edes resursseja enää pitää saarta hallussaan? Tuskinpa vain.

 

Suomelle näytelmä sen sijaan sopi. Tappiot pysyivät melko inhimillisinä ja samalla saatiin Leningradin lähellä näyttö siitä, että suomalaiset eivät enää tanssisi saksalaisten pillien mukaan. Joku natsiromantismiin sortuva tai salaliittoihin taipuva voisi nähdä operaation jopa Hitlerin eleenä taata Suomelle parempi asema Neuvostoliiton silmissä, sen verran järjetön operaatio kuitenkin oli saksalaisten kannalta ja niin hyvin se suomalaisia auttoi. Itse tosin kallistuisin sen kannalle, että Hitler oli menettänyt viimeisetkin rippeet todellisuudentajustaan ja aloittanut operaation samalla ”suurella” viisaudellaan kuin monet muutkin.

 

*http://www.estonica.org/en/History/1939-1945_Estonia_and_World_War_II/The_Red_Army_invasion_of_Estonia_in_1944/