Natsimiljonäärit
Kenneth D. Alford & Theodore P. Savas

Joulun jälkeen kirjakaupoissakin alkaa alennusmyyntejä. Varastoista yritetään päästä eroon ja joskus kirjat lähes annetaan pois. Näin kävi myös vuonna 2009. Kenneth D. Alfordin ja Theodore P. Savasin kirjoittama Natsimiljonäärit oli vain yksi näistä kirjoista. Tyylikkäät kannet, hinnan tiputtamin 30 eurosta kymppiin ja lähes 350 tekstiviitettä tekivät minuun vaikutuksen. En myöskään voi väittää, etteikö aihe olisi kiinnostava ja tuoneen jopa mieleen Kummeli Kultakuumeen, yhden hauskimmista suomalaisista elokuvista ikinä.

Kirjan aiheessa olisi paljon potentiaalia. Natsien kätkemät aarteet ovat yksi toisen maailmansodan suurimmista arvoituksista. Minne se kaikki kulta, taide ja raha katosi sodan viimeisinä viikkoina? Mitä sille sen jälkeen tapahtui? Käytettiinkö sitä nostamaan valtaan oikeita henkilöitä vai luksuselämään jossakin päin maailmaa? Aiheesta voisi kirjoittaa hyllykaupalla tarkkoja tutkimuksia ja aivan varmasti kysymyksiä jäisi vieläkin auki. Laajaa ja lähes täydellistä tutkimusta tuskin saadaan koskaan aikaan, sillä aivan varmasti jotain tulee jäämään historian hämäriin. Jokaista huhua ei voida millään kuitata tutkituksi ja jokaista kultapalaa tai niiden tarinaa ei voida jäljittää. Ehkäpä kaikilla tahoilla ei edes ole halua lähteä tutkimaan tapausta.

Kirja itsessään oli melkoinen pettymys allekirjoittaneelle. Heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien huomasi, että käytetyn lähdemateriaalin laajuus ei korreloinut objektiivisuuden kanssa. Kirja ottaa heti alusta lähtien kielteisen näkökunnan natseihin ja tätä kautta syö objektiivista uskottavuutta. Toki, natsien tekoja on vaikea puolustella. Toisaalta jos kyseessä on tutkimus, niin mielestäni tunteiden sijaan argumentoinnin pitäisi tapahtua toisin keinoin. Lähtökohtana näyttää olleen, että jokainen natsibyrokratian osa oli enemmän tai vähemmän rikollinen. Muiden mahdollisiin rikoksiin viitattiin vain epämääräisillä tavoilla, kuten siitä, mihin jotkut suhteellisen pienet kultalastit katosivat sen jälkeen, kun ne oli luovutettu amerikkalaisille. Aivan kuin juutalaisilta ja muilta sorretuilta kansoilta varastetun tavaran varastaminen uudelleen olisi moraalisesti oikein.

Toinen silmiin pistävä seikka on kirjan tapa raapaista vain pintaa asioista. Ensin kirjassa olevia natseja kuvaillaan lyhyesti, mistä ainakaan itse en varsinaisesti pidä. Kirja näyttää suunnatunkin niille, joille kolmas valtakunta on tullut tutuksi parista elokuvasta ja satunnaisesti nähdystä ”Hitler-kortista”. Tätä tukee myös kirjassa olevien tapahtumien kuvailu. Vähän reiluun 300 sivuun on yhdistetty niin monta otsikkoa, että parhaimmillaankin asioita käsitellään vain hyvin pintapuoleisesti. Vielä kun aihe on rajattu pysymään melko tarkasti Saksan ja Itävallan alueella, niin ainakaan itse en loppujen lopuksi saanut paljoa irti. Loppujen lopuksi on kuitenkin melko yhdentekevää kulkiko osasto Eichmannin kulta Bad Ausseen kautta vai ei, merkitystä on sillä, miten kulta hankittiin ja mitä sillä tehtiin.

Loppujen lopuksi vaikutelma kirjasta oli melko ristiriitainen. Kiinnostavan aiheen pintapuoleinen käsittely ja eri henkilöiden lyhyet henkilökuvaukset toivat mieleen tarinakirjan. Tämä voisi olla mukavaa iltalukemista aiheesta kiinnostuneille, jotka eivät kuitenkaan ole varsinaisia harrastelijoita. Olo oli vähän kuin lukiotason historian oppikirjojen lukeminen: asioista kerrotaan nopeasti ja lyhyesti tuoden esiin vain perusasiat. Kyllä aiheesta kiinnostunut voi tämän kympillä itselleen kotiuttaa, mutta 30 euron alkuperäinen hinta tuntuu melkoiselta riistolta.