Yleensä henkilökuvissa on nähty 1900-luvun diktaattoreja. Noh, tähän kyllästyneenä (OK, ehkä en kuitenkaan) päätinkin sitten vaihtaa aihetta. Diktaattoreista ette pääse mihinkään, mutta 1900-luvulta mennään muutama vuosi taaksepäin.

 

Gaius Juliuys Augustus Germanicus eli tuttavallisesti Caligula syntyi tällä päivämäärällä vuonna 12 jKr Roomaan. Hänen isänsä oli maineikas Germanicus, jonka kasvatti-isänä oli keisari Tiberius. Isän kuoleman ja perheen erinäisten riitojen jälkeen Caligula pääsi Rooman keisariksi vuonna 31. Melko nopea urakehitystä, ottaisivat nykyiset pullamössösukupolvet mallia. Saatana.

 

Toki (luotettavia) lähteitä parituhatta vuotta sitten hallinneesta hurjimuksesta on vaikea löytää, mutta ainakin tarinoita on säilynyt. Caligulan väitetään hallinneen jalosti ja vastuunsa tuntien ensimmäiset pari vuotta. Tämän jälkeen hänen henkilökuvasta puhuttaessaan ruvetaan kiinnittymään hänen sairaisiin perversioihinsa, julmuuteensa ja jopa hulluuteensa.

 

Caligulan seksuaalielämästä on kerrottu vähän kaikennäköistä. Hänellä väitetään olleen insestinen suhde siskoihinsa Angrippa Nuorempaan, Drusillaan ja Livillaan. Lisäksi hänen väitetään parittaneen näitä siskojaan muille miehille. Samoin hänen kerrotaan kerskailleen miehiselle palvelusväelleen sillä, miten hän oli harrastanut seksiä näiden vaimojen kanssa. Jos puoletkaan tarinoista pitää paikkansa, en tahtoisi oman tyttäreni menevän tämän kaverin kanssa naimisiin.

 

Toki muidenkin kuin naisten kannatti varoa ärsyttämästä Caligulaa tai edes olemasta väärässä paikassa väärään aikaan. Rooman valtakunnassa suurena kansanhuvina oli katsella villieläinten ja rikollisten tai gladiaattorien välistä taistoa. Kun rikollisia ei ollut johtajan mielestä tarpeeksi, päätti hän heitättää osan yleisöstä eläinten murkinaksi. Pitäisiköhän varoa lätkämatseja ettei Harkimo heitä minua jäälle Hannu Jortikan taklattavaksi?

 

Kunnon johtajana Caligula tunsi myös oman jumalallisuutensa. Tämän takia hän tahtoi muun muassa Jerusalemiin oman patsaansa ja itsensä palvomista jumalana. Tosin sivuhuomautuksena on mainittava, että Pohjois-Korean nykyhallinto eroaa tästä vain yhdessä asiassa: heidän suuren johtajan patsaita ei edes suunnitella Jerusalemiin.

 

Tiberiuksen aikana senaattorien toimissa oli ollut moitittavaa, ainakin Caligulalla. Tästä närkästyneenä senaattorien ja johtajan välit menivät poikki. Joku voisi väittää hevosen nimittämistä senaattoriksi hulluna, mutta itse näen kyseisen teon pikemminkin loistavana tilannetajuna ja loistavana tapana vittuilla senaattoreille. Mikäpä olisikaan parempi tapa osoittaa epäpätevinä pidetyille kavereille paikkansa? Noh, toivottavasti Suomessa joskus äänestettäisiin aasi, muuli tai vaikkapa simpanssi eduskuntaan.

 

Ehkäpä tiettyjen diktaattorien olisi pitänyt ottaa oppia Caligulan kohtalosta. Ärsyttämällä kohtuullisen tärkeässä asemassa olevia senaattoreja hän sai luotua itselleen pelottavan vihollisen. Salaliittoja punottiin hänen selkänsä takana tiuhaan tahtiin ja lopulta sitten nalli napsahti. Häntä puukotettiin useita kertoja, joidenkin lähteiden mukaan jopa 30, ja hänen perheensä tapettiin. Hänet krematoitiin ja saatettiin Augustuksen mausoleumiin turvaan. Toki vuonna 410 viskoottien hyökätessä hänen tuhkansa levitettiin ympäriinsä ja maailma ei enää koskaan saanut ihastella krematoitua jumalaa.