Aikani kuluksi lueskelin National Security Archiven  arkistojen kätköistä löytyviä artikkeleita. Sivuston löytää osoitteesta http://www.gwu.edu/~nsarchiv ja sen artikkeleista löytyy aiemmin salaisiksi julkistettuja asiakirjoja. Totta kai minulla ei millään riitä aika edes valtaosan tutkimiseen, mutta silti jänniäkin juttuja löytyi. Tämä artikkeli käsittelee Brasilian ja Yhdysvaltojen ”vallankumouksellista” toimintaa tietyissä latinalaisen Amerikan maissa. Artikkeli ja asiakirjat on löydettävissä osoitteesta http://www.gwu.edu/~nsarchiv/NSAEBB/NSAEBB282/index.htm

9.1.1971 kirjattu muistio kertoi siitä, kuinka 1969-1974 vallassa ollut Emilio Medici suunnitteli muun muassa Kuuban tilanteen ratkaisua yhdessä Nixonin kanssa. Nixon muun muassa sanoi, että hän olisi valmis tukemaan kuubalaisia pakolaisia Castron syrjäyttämisessä, kunhan ”heidän kädenjälkensä ei näy”. Medici oli asiasta samaa mieltä. Kohtuullisen rankkaa tekstiä valtion päämiehiltä, eikö? Mikäköhän olisi kansan reaktio jos Havannan arkistoista kaivettaisiin nyt esille paperi, joka todistaisi Castron ja Kim il Sungin keskustelleen esimerkiksi väkivaltaisten amerikkalaisryhmien rahoittamista oman politiikkansa ajamiseksi?

Samassa asiakirjassa oli myös otteita presidenttien keskustellessa Chilen presidentistä Salvador Allendesta. Allende oli noussut valtaan pari kuukautta aiemmin, ensimmäisenä marxilaisena demokraattisesti valittuna presidenttinä Amerikoissa. Vuonna 1973 Augusto Pinochet käynnisti vallankaappauksen ja oletetusti Allende suoritti itsemurhan. Noh, takaisin aiheeseen. Medici kertoi keskusteluissa, että Brasilia olisi valmis tukemaan rahallisesti vallankaappausta. Myöhemmissä keskusteluissa Nixon taas oli vahvistamassa maiden välistä taistelua ”marxilaista trendiä vastaan”.

Entä onko näissä muistioissa ja asiakirjoissa sitten mitään uutta? LA Timesin mukaan vain brasilialaisten osuus oli jotain ”freshiä”, yhdysvaltalaisten sekaantuminen taas ei. Sen sijaan ainakin itse pidän jollakin tavalla erikoisena sitä, miten tällaisiin ”paljastuksiin” suhtaudutaan. Mitenköhän esimerkiksi Suomessa keskusteltaisiin asiasta jos julkisuuteen tulisi asiakirja, joka paljastaisi jonkun entisen Suomen presidentin vetävän samoilla linjoilla? Noh, kansainvälisissä suhteissa raja rikoksen ja avun välillä riippuu usein osapuolista. Vahvan ”apu” heikolle ei ole rikos niin kauan kuin vahva puoli säilyy ”voittajana”.

Tällainen pikainen katsaus tällä kertaa. Katsellaan jos joko NS:n tai jonkun muun tahon arkistoista löytyisi joku päivä jotakin, josta saisi kirjoitettua vaikkapa vähän enemmänkin.