Hetken hiljaiselon jälkeen on taas hyvä kirjoitella jotain. Iltalehdessä oli tänään juttua siitä, miten tohtori Markku Jokisipilän mukaan suurin osa natsijohtajista jopa loisti älykkyydellään. Jokisipilän mukaan tutkimustulokset olivat pettymys amerikkalaisille ja tuloksista ei pahemmin puhuttu.

Miten yllättävä tulos sitten oli? Itse en ainakaan näe tässä mitään yllätyksellistä. Esimerkiksi suuramiraali Karl Dönitzin älykkyysosamääräksi oli määritelty 138. Ei mitenkään erikoista, että loistava ja korkea-arvoinen upseeri saa korkeat pisteet. Tilanne olisi pikemminkin yllättävä, jos hänen älykkyysosamääränsä olisi ollut reilusti alhaisempi. Samoin muun muassa Speerin saavutuksia arkkitehtuurin alalta olisi reilusti vaikeampi ymmärtää, jos kyseessä olisi ollut niin sanotulla normaalilla älyllä varustettu veikkonen. Samoin monilla muillakin aloilla natsijohtajat saivat aikaan hyviä saavutuksia. Hirveistä teoistaan huolimatta.

Itse näkisin asian niin, että olisi ollut jopa naiivia uskoa hirmutekoihin syyllistyneitä tai sitä tukeneita älykkyystesteissä huonosti pärjääviksi. Totta kai olisi jaloa uskoa, että älykäs (huomioi käytetty sanavalinta, kyseessä EI ole synonyymi viisaalle) ihminen ei syyllistyisi hirmutekoihin. Totta kai olisi hienoa olla esimerkiksi Pentagonissa ja nyökytellä päätä, että meidän älykkyysosamäärällä varustetut ihmiset eivät kykene älynsä takia hirmutekoihin.

Noh, tästä kehäpäätelmästä pääsee seuraavaan ongelmaan. Mitä oikein on älykkyys? Voiko esimerkiksi älykäs ihminen olla osa yhteiskuntaa, joka itsessään on brutaali, loukkaa ihmisoikeuksia ja syyllistyy jopa rikolliseen toimintaan? Ehkä tästä voisi joskus jopa kirjoittaa pidemmin!

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2010111112682998_ul.shtml linkki uutiseen