Kirjassaan Vuosisadan vakooja (julk. Suomessa 1971) toisen maailmansodan saksalainen kenraalimajuri Reinhard Gehlen väittää, että sekä hän että amiraali Wilhelm Canaris toisistaan riippumatta olivat onnistuneet jäljittämään Martin Bormannin venäläisten pussiin pelaavaksi vakoojaksi.

Miksi väite on merkittävä? Ensinnäkin Canaris oli sotilastiedustelupalvelu Abswehrin johtaja ja Gehlen vastasi itään suuntautuvasta tiedustelusta. Voidaan siis olettaa, että heidän tietoihinsa tuli asioita, joita ei lehdissä julkaistu. Toisekseen Bormann oli Hessin lentoretken jälkeen koko kolmannen valtakunnan kakkosmies, esimiehenään vain Adolf Hitler. Jos siis väittämä pitää paikkansa, Neuvostoliitolla oli vakooja täydellisessä paikassa. Tuota parempaa tietolähdettä ei voi missään olosuhteissa toivoa.

Gehlenin mukaan epäilykset korkea-arvoisesta vuotajasta olivat lähteneet liikkeelle siitä, miten nopeasti ja tarkasti venäläiset saivat tietää saksalaisten tulevista siirroista. Kirjassa asiasta puhutaan erittäin lyhyesti, mutta tietoja oltaisiin siirretty suojatulla radiolähettimellä. Samoin Gehlen väittää saaneensa sodan jälkeen käsiinsä tiedustelutietoa siitä, miten Bormann oli sodan jälkeen muuttanut Neuvostoliittoon ja kuollut siellä.

Itse en luonnollisista syistä pysty todistamaan aukottomasti Gehlenin väitettä oikeaksi tai vääräksi. Siihen minulla ei ole aikaa, resursseja, arkistoja tai välttämättä edes kykyjä. Kuitenkin, Gehlen ei vielä kirjan julkaisun aikana saattanut tietää sitä, että liittoutuneet olivat purkaneet Saksan enigmakoodit; asia oli salaisuus 1970-luvun puoleenväliin asti. Tämä selittäisi sen, miten venäläiset saivat tietonsa nopeasti ja tarkasti.

Kirjan julkaisun jälkeen myös Bormannin jäänteet löydettiin Länsi-Saksan alueelta, Berliinistä. Jäänteiden hautausajasta ja jopa ruumiista on liikkunut melko paljon salaliittoteorioita, mutta ainakin omissa silmissäni luotettavan BBC:n* mukaan jäännökset on sittemmin tunnistettu DNA-testillä Bormannille kuuluviksi

Loogisesti ajateltuna tilanne on saattanut olla hyvinkin seuraavanlainen: Saksan tiedusteluelimissä ollaan huomioitu neuvostoliittolaisten tarkkuus ja tehokkuus. Koska Enigman murtoa ei uskota, jäljelle jää korkea-arvoinen vuotaja. Vaihtoehtoja ei liene ollut kovinkaan montaa ja tilanteen huomioiden tarkkoja tutkimuksia tai syytöksiä ei olla voitu tehdä. Tämän seurauksena Bormann on jäänyt syystä tai toisesta maalitauluksi tai ”vähiten syyttömältä vaikuttavaksi”. Tiedustelutietoja on taas saattanut sadella usealtakin taholta sodan jälkeen, olihan kyseessä erittäin korkea-arvoinen natsi, jonka ruumista ei oltu löydetty.

Toki, kyllähän Gehlen on saattanut olla oikeassa. Bormann on hyvinkin voinut vuotaa tietoja sellaisistakin asioista, joita ei edes enigmaviestien purulla oltaisi saatu tietää; tällaisia voisi hyvin olla esimerkiksi Hitlerin käytös, terveys ja vastaavat seikat. Samoin todelliset salaliittofriikit eivät varmana vakuutu DNA-testeistä. Tällaisia väittämiä en kuitenkaan itse noteeraa muuna kuin viihteenä ellei uusia todisteita jostakin ilmaannu.

Näillä perusteilla väittäisin kuitenkin, että Gehlenillä oli syynsä julkaista väittämänsä. Se saattoi vielä 1960-luvun lopulla vaikuttaa pätevimmältä teorialta selittämään sodan kulkua. Varmuudella todellisia tapahtumia tuskin saadaan ikinä tietää, mutta itse sijoittaisin rahani ”virallisen tarinan” puolelle tässä suhteessa.

* http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/87452.stm