Eilen Hakaniementorilla kuulin erään laitapuolenkulkijan päivittelevän sitä, kuinka Suomessa on liikaa tuomareita ja liian vähän juomareita. Hymähdin sanomalle, sillä alkoholi kuuluu melko suurissakin määrin suomalaiseen kulttuuriin. Kyllä täällä juomareita riittää, tosin moni juomareistakin voi tuomita nämä katujen miehet, alkoholistit, spurgut tai millä nimellä heitä haluaakaan kutsua.

 

Kuitenkin kävellessäni linjoja mieleeni tuli eräs aihe kirjoitukselle: vallanpitäjien alkoholinkäyttö. Heti ensimmäiseksi tuli mieleen Neuvostoliiton omapoika Josif Stalin. Stalinilla oli tapana juottaa rinkiään humalaan kahdestakin syystä. Ensinnäkin, olihan se hauskaa kun oli laulua, tanssia ja rentoa meininkiä. Toisekseen, humalassa ihminen saattaa sanoa jotakin varomatonta. Juomareita taas riitti, kukapa olisi uskaltanut kieltäytyä? Tuloksena oli joukko alkoholisoituneita puoluejäseniä ja ovelia tapoja kiertää juomista. Palvelijoilla oli paljon pelissä, sillä he pystyivät hyvinkin helposti korvaamaan juoman alkoholiannoksen vaikkapa mehulla. Siinäpä olisikin ollut bisnes, melko käänteinen nykyiseen baarikulttuuriin! Vai että lisärahasta korvataan viinat vedellä…

 

Toki, osataan sitä muuallakin. Hitlerin väitetään lopettaneen juomisen joskus kolmenkympin kieppeillä. Sen sijaan korkea-arvoisilla kansallissosialisteilla oli tapanaan kerätä laajat alkoholivarastot itselleen. Mikäpäs siinä oli stressiä lievittäessä kun varastossa oli huippuviinejä, kunnollista whiskyä ja mitä ikinä halusikaan varastaa paikallisilta. Sodan loppuvaiheilla sitten natsijohtajat pyrkivät siirtämään rahaa, kultaa, taideaarteita ja alkoholia turvaan vihollisjoukoilta, kapinallisilta paikallisilta ja jopa joissakin tapauksissa omalta väeltään.

 

Maailman suurin Hennesseyn ystävä löytyy melko yllättäen Pohjois-Koreasta. Vaikka puteli tuota elämän eliksiiriä maksaan noin 630 dollaria Koreassa ja keskimääräinen pohjoiskorealainen tienaa 900 dollaria vuodessa, myydään maahan kyseistä konjakkia 650-720 tuhannella dollarilla vuodessa. Toki, eihän tämä alkoholi mene kansalle, vaan suurelle johtajalle Kim Jong Illille ja hänen lähipiirilleen. Vaikka itse en olekaan suuri konjakin ystävä, niin mikäs siinä olisi ollessa Kiminä Kimin paikalla. Sen kun litkisi konjakkia, katsoisi videoita ja välillä lähettäisi kaksoisolennon vilkuttamaan kameralle. Ellei kyseessä olisi julma diktaattori, voisi kyseistä miestä pitää jopa hellyttävänä vanhana fabuna.

 

Urho Kekkonen tuntuu olevan suomalaisille vieläkin tabu, mutta tämän artikkelin kriteerit hän kyllä täyttää: hänen alkoholinkäyttönsä on maankuulua ja hän jos joku on ollut vallankahvassa kiinni Suomessa. Sylvi Kekkosen elämänkerran mukaan Urho Kekkosen kaveripiiriin alkoholinkäyttö kuului tiivisti ja sitä kului reilusti. Samoin 1970-luvulla tämä kekkoslainen juomakulttuuri levisi muuallekin. IL:n uutisen (http://www.iltalehti.fi/uutiset/200808268167020_uu.shtml) Mukaan mm. Ahti Karjalainen oli oikea viinasanko ja Taneli Kekkonen joutui usein jäämään pois töistä oltuaan niin humalassa, että ei edes vaatteita saanut päälleen.

 

Toki, osataan sitä myös Amerikassa. George Bush (nuorempi) oli kova viinasieppo nuoruudessaan. Parikymppisenä hänet pidettiin kun ”parin kaljan jälkeinen juhlinta” lähti käsistä. Kolmikymppisenä sitten pamahti jo rattijuopumus. Ennen Harvardiin pääsyä Bush oli väitetysti ajanut humalassa, törmännyt roskikseen, lähes sammunut matolle ja vetänyt tämän jälkeen isäänsä, tulevaa presidenttiä, turpaan. Bushin sanotaan jättäneen alkoholi 40-vuotiaana. Melko miehekäs teko, mutta eikö yhden sanonnan mukaan homma ole niin, ettei absolutisteihin voi luottaa? Bushiin ei ainakaan.

 

Noh, eikö George ”Yrjöpuska” Bush ole ainoa alkoholisoitunut Yhdysvaltain presidentti. Ulysses Grant potkittiin kerran jopa pois armeijasta alkoholin takia, mutta niin vain hän tuli takaisin, johti pohjoisen voittoon ja nousi presidentiksi. Väitetäänpä vielä, että hänellä oli ongelmia henkilökohtaisen taloutensa kanssa kun pesti pressana päättyi.

 

Aleksanteri Suuri oli yksi aikansa suurmiehistä. Hän valloitti muun muassa Egyptin, Persian ja paineli aina Intiaan asti. Melko laajan alueen hän ehti vallata, ottaen huomioon hänen kuolleen 32-vuotiaana. Yhdeksi kuolinsyyksi on epäilty muun muassa alkoholista johtuvaa haimatulehdusta. Melko ironista, että antiikin ehkäpä suurin sotapäällikkö ei kuollut vihollisen nuoleen, salamurhaan tai vastaaviin ”normaaleihin sen ajan syihin”, vaan hän teki hidastetun itsemurhan alkoholilla.

 

Noh, mitäpä sitä enää saarnaamaan. Voisi käydä melkein hakemassa per… lauantaipullon, nauttia mukavasta syyssäästä ja katsella josko Hakaniemessä olisi taas alkoholisteja antamassa ideantynkiä.