Huvikseni päätin selailla yhdysvaltalaisia artikkeleita atomiaseiden aamuhämäristä. Materiaalia tuntuikin löytyvän yllättävän paljon. Tähtimerkit viittaavat käytettyihin lähteisiin ja sivunumerot ovat ”ATK-sivunumeroita”, toisin sanoen PDF-lukijan näyttämä numero. Olen kaivanut tähän parin kappaleen ”tarinoita” käsiini saamista aineistoista, suurempia tarinoita kun ei kaikkien pohjalta oikein saa kaivettua. http://www.gwu.edu/~nsarchiv/nukevault/special/index.htm Osoitteen kautta olen päässyt käsiksi suurimpaan osaan lähdemateriaalia. Jos lähde on jokin muu, siitä mainitaan erikseen. 

 

Heti ensimmäiseksi otin luvun alle 31.5.1945 päivätyn muistion*. Mukana näissä keskusteluissa oli muun muassa Oppenheimer, Fermi ja kenraali Marshall. Kyseessä oli siis atomiajan kynnyksen yksi ”dream teameista”.

 

Keskusteluissa mietittiin muun muassa pommien kohtaloa sodan jälkeen. Yhden ehdotuksen mukaan tietoa voisi jakaa venäläisten kanssa. Lopulta sivulla 12* kerrotaan, kuinka kaikkien keskusteluihin osallistuneiden mielestä paras vaihtoehto oli pitää tiedot visusti salassa, kasvattaa omaa etumatkaa ja pyrkiä parantamaan suhteita venäläisiin.

 

Mielenkiintoisinta keskusteluissa oli kuitenkin sivulla 14* esille tulleet japanilaiset kohteet. Yleiseksi mielipiteeksi muodostui näkemys, jonka mukaan japanilaisia ei psykologisista syistä voinut varoittaa tulevasta: heidät pitäisi yllättää ja shokeerata. Yhdeksi ehdotukseksi kohteesta tohtori Conant heitti ilmoille ajatuksen sellaisen sotatarviketehtaan (War plant) pommittamisesta, joka täyttää seuraavat kriteerit: se on merkittävä sodan kannalta, työllistää paljon ihmisiä ja on työntekijöiden asuntojen ympäröimä.

_ _ _ __ _

Toisessa artikkelisarjassa** sitten oli keskustelua muun muassa siitä, miten Neuvostoliiton tilanne pommien kanssa kehittyisi. Keskustelut oli käyty 25.-27. huhtikuussa 1950. Arvioiden mukaan Neuvostoliitolla saattaisi olla vuoden 1954 välissä ja se saattaisi saada aikaan räjäytyksen Yhdysvaltojen maaperällä joko yhdellä arvioidusta 100 TU-4:stä (B-29 tyyppinen neuvostolentokone), agenttien mukana osissa tuoden tai kuljettamalla ne rahtilaivoilla tai sukellusveneillä.

 

Artikkelin mukaan neuvostoliittolaisten mahdollisuuden käynnistää atomisota kasvoi kovaa vauhtia ja Neuvostoliiton ”fundamentalistinen tavoite” oli maailman hallinta. Samoin yhdysvaltalaisten mukaan neuvostoliittolaiset eivät tajua, että kaksinapaisessa maailmassa se ei enää voi käyttää hyväkseen kolmannen osapuolen sotaa, vaan sota tulisi olemaan Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä. Samoin mainitaan, että Neuvostoliitolla on ”liian suuret” asevoimat vain puolustuksellisiin toimenpiteisiin ja todetaan, että tämä viittaa hyökkäävään politiikkaan.

 

Mielenkiintoisin ajatus artikkelista löytyy sivulta 11.** Yhdysvaltalaiset nimittäin pelkäsivät, että sodan hetkellä Neuvostoliitto voisi painostaa eurooppalaisia valtioita (jopa NATO-maita) puolelleen uhkaamalla näitä atomihyökkäyksellä. Yhdeksi puolustuskeinoksi taas esitettiin sotilaallista ylivaltaa, jolloin Neuvostoliiton mahdollinen yllätyshyökkäys saataisiin torjuttua ja hyökkäysvalmius pidettyä riittävänä vihollisen ydinasekohteiden tuhoamiseksi.

 

Toinen äärimmäisen mielenkiintoinen näkemys on esitetty sivulla 13**. Tämän mukaan yhdysvaltalaisten tulisi ymmärtää, että he ovat jo sodassa. Tätä väitettä perusteltiin sillä, että Neuvostoliiton sotilasmahti oli luonteeltaan offensiivinen. Samoin neuvostoliittolaisten hyökkäystä piti odottaa viimeistään vuoden 1952 puolessavälissä, jolloin sillä olisi jo tarpeeksi varastoja.

_ _ _ _ _

Ranskan alkaessa kehittelemään omaa ydinasettaan he päättyivät kääntyä ensin brittien puoleen. Melko luonteva siirto ottaen huomioon menneet sodat, ydinasevaltiot (Neuvostoliitto, USA, Iso-Britannia) ja NATO:n kautta kehittyneen yhteistyön. Yllättävin seikka tapauksessa oli kuitenkin väite siitä, että Saksa*** saattaisi tarjota yhteistyötä.

 

Amerikkalaisille tämä oli omalla tavallaan shokki. Ranskan ydinase vähentäisi Yhdysvaltojen vaikutusmahdollisuuksia Euroopassa ja samalla saattaisi helpottaa aseiden leviämistä. Joidenkin arvioiden mukaan Ranska saisi uraanivaroillaan aikaan vain pienen projektin ja voisi kehitellä vain joitakin aseita. Valmistusajaksi arvioitiin viitisen vuotta ja testipaikan löytymistä pidettiin ongelmallisena, vaikka samalla muistutettiin epäonnistumisesta Neuvostoliiton kykyjen arvioimisessa.

 

Yhdysvalloilla oli kuitenkin muutamia ongelmia. Ensinnäkin Dullesin (asiakirjassa hänen liitteekseen mainitaan ”secretary”, mutta ei etunimeä. Sen sijaan itse sivustolla tämän sanotaan olleen John Foster Dulles.) mukaan Ranskan asekehittely ei rikkoisi maiden välisiä sopimuksia, vaikkakaan mikään sopimus ei myöskään velvoittaisi ketään auttamaan Ranskaa. Samoin avoin vastustus olisi saattanut saada aikaan nationalistisen reaktion, jolloin projekti olisi vain saattanut nopeutua entisestään.

_ _ _ _ _ _

Vietnamin Sodan aikana Yhdysvalloilla ei kauheasti ollut kavereita. Erityisesti Kiina ei pitänyt Yhdysvaltojen sodasta naapurissaan ja oli luonnollisesti huolissaan mahdollisista siihen kohdistuneista iskuista: olihan sota laajentunut Vietnamista naapureihin, Kiina oli aseistanut Vietkongia ja Yhdysvallat suhtautui kommunistiseen Kiinaan muutenkin erittäin vihamielisesti.

 

22.6.1966 kirjattu asiakirja**** käsittelee tätä Kiinan ja Yhdysvaltalaisten epäluuloa, tietenkin ydinaseiden tuomaa uhkaa unohtamatta. Kiinalaisten arveltiin vastaavan järjestäytyneesti iskuun ja heidän arveltiin sen jälkeen etenevän rajoista riippumatta. Samoin kiinalaisten epäiltiin iskevän jos Yhdysvallat lähtisi liikaa höökimään Pohjois-Vietnamiin tai jopa pahimmassa tapauksessa silloin, jos pohjoisvietnamilaisia olisi kaatunut liikaa.

 

Kiinalaisia ”miliisejä” (militia ) arvioitiin olevan noin 12 miljoonaa ja kiinalaiset lähtisivät arvioiden mukaan sotimaan sissitaktiikalla. Samoin kiinalaisilla oli taskussaan noin 7 000 brittisotilasta Hong Kongissa: alueella oli 98% kiinalaisenemmistö, joten Hong Kongin brittisotilaiden varaan ei voitu laskea mitään.

 

Jo nämä näkökulmat ovat melko synkkiä. Jos päälle lasketaan kotirintaman ongelmat ja sotilaallinen menestymättömyys, niin ydinasevaltiolla on vaihtoehtonsa. Ydinaseista puhuttaessa tuotiin esille pari ongelmaa. Ensinnäkin varsinkin Japanin reaktio ydinaseiskuun olisi musertava ja japanilaisten tukikohtien käyttö voisi muuttua poliittisesti mahdottomaksi. Toisekseen, Maon ei laskettu antavan paljonkaan arvoa mahdollisille ihmismenetyksille. Lisäksi arveltiin, että teollisuuteen kohdistettu isku vain saisi kiinalaisten kommunistijohtajien menevän maan alle.

 

Näin paljon ydinaseille annettiin siis arvoa yhdysvaltalaisissa piireissä jos Vietnamin sota olisi laajentunut Kiinaan.

_ _ _ _ _ _

Aiemmin kirjoitin siitä, miten Petrovin toimet (http://barbarossa.vuodatus.net/blog/2613182/petrov-maailman-pelastajako/ ) saattoivat pelastaa maailman. Tutkailin Yalen sivustoja ja löysin vuodelle 1971 kirjatun sopimuksen***** Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton ydinaseonnettomuuden välttämistä auttavista metodeista. Ajatuksena loistava, mutta silmiini pisti eritoten artikla 3. Sen mukaan sopimusosapuolet ilmoittaisivat toiselle osapuolelle välittömästi, jos heidän laitteistonsa ilmoittaisivat ydinaseiskusta.

 

Petrovin tapauksessa (tarkemmat lähteet löytyvät aiemmasta kirjoituksestani) näin ei kuitenkaan ollut. Mikään ei viittaa siihen, että Neuvostoliitto olisi raportoinut Yhdysvaltoja tapahtuneesta ennen oletettua osuma-aikaa. Toki, sopimuksen välillä on yli vuosikymmen, mutta artikla 9. mukaan sopimus olisi voimassa ”rajoittamattoman ajan”.

 

Rikkoiko Neuvostoliitto sitten sopimusta? Omasta näkökulmastani katsottuna tilanne ei ole niinkään yksinkertainen. Ensinnäkin sopimuksesta käytetään englanniksi nimeä ”agreement”. Oman tulkintani mukaan tämä ei itsessään velvoita mihinkään de jure. Toisekseen, maiden välillä oli alkanut 1980-luvun alussa taas kylmempi kausi Reaganin projektien ja asenteen takia. Periaatteessa tällöin on voitu ajatella, että isku olisi mahdollinen ja isku mitätöisi kaikki sopimukset.

 

Noh, taas osoitus siitä, että paperilla kaikki saadaan kuulostamaan hyvältä, mutta todellisuus saattaa poiketa sopimuksista reilustikin.

_ _ _ _ _ _

 

* http://www.gwu.edu/%7Ensarchiv/NSAEBB/NSAEBB162/12.pdf

** http://www.gwu.edu/~nsarchiv/nukevault/special/doc03a.pdf

*** http://www.gwu.edu/~nsarchiv/nukevault/special/doc06.pdf

**** http://www.gwu.edu/~nsarchiv/nukevault/special/doc12.pdf

***** http://avalon.law.yale.edu/20th_century/sov001.asp