Vaikka blogissani olenkin käsitellyt hyvin pitkälti 1900-luvun sodista ja katastrofeista kertovia aiheita, on historiassa muutakin. Helpoin vaihtoehto poiketa trendistä olisi kertoa vaikkapa 1800-luvusta, mutta miksi tyytyä helppoon ratkaisuun? Vielä helpompi on kertoa uudesta aiheesta. Kovana urheilumiehenä ja ennen kaikkea kiekkodiggarina olen jonkin verran tutustunut myös kiekkohistoriaan, joten miksipä ei paneuduta olympiakiekon vaiheisiin? Alkaahan kotoinen liigammekin kohta, joten eiköhän oteta mukava asento tuolista ja valmistauduta huolella alkavaan kauteen. Ei saa unohtaa lämmittelyä!

 

Miesten jääkiekkoa on pelattu olympialaisissa vuodesta 1920 lähtien, tosin kyseessä oli Antwerpenin kesäkisat. Tasoerot joukkueiden välillä olivat hurjia. Yhdysvallat kuritti Sveitsiä peräti 29-0, Kanada jyräsi Tšekkoslovakian yli 15-0 ja Kanada jyräsi Ruotsin 12-1. Järjestelmässä outoa oli ottelujärjestely. Ranska pääsi suoraan välieriin, sillä turnaukseen osallistui vain 7 maata. Välierien voittajina olivat Kanada ja Ruotsi. Ruotsi pääsi täten finaaliin, MUTTA jäi lopulta mitaleitta. Välierissä pelanneet joukkueet pelasivat finaalin jälkeen ensin hopeaottelun ja tämän jälkeen vielä puolivälieräjoukkueista Sveitsi otettiin mukaan pronssiotteluihin. Lopulta Ruotsi oli neljäs, vaikka oli pelannut finaalissa.

 

Seuraavan kerran jääkiekkoa väännettiin Chamonixissa, Ranskassa. Tasoerot eivät olleet kadonneet minnekään, vaan jopa yli 30 maalin voittoja nähtiin turnauksessa. Alkulohkot voitti Kanada maalierolla 85-0 ja Yhdysvallat maalierolla 52-0. Otteluja pelattiin siis kolme. Lopulta Kanada voitti turnauksen maalierolla 110-3, vaikkakin sitä edusti amatöörijoukkue Toronto Granites. Samoin kisoissa tehtiin ennätyksiä, joita ei varmana tulla rikkomaan. Kanadan Harry Watson tuikkasi näppärät 36 maalia, 13 tuli Sveitsiä vastaan. Niin ja Ruotsi jäi taas neljänneksi.

 

Vuonna 1928 mukaan saatiin jo vähän uutta verta, nimittäin Unkari , Itävalta ja Puola osallistuivat kisoihin. Kanada jatkoi dominointiaan, mutta jotakin oli jo tapahtumassa. Kanada ja Yhdysvallat eivät enää dominoineet aivan totuttuun tyyliin, vaan jäivät alle 20 maalin voittoihin. Toki voittomarginaalit olivat silti huimia, mutta… Niin, toivossa on hyvä elää! Lopulta Ruotsi pääsi hopealle (grattis!), tosin pienoisella avustuksella. Kanadan jälkeen toiseksi ylivoimaisin nippu, Yhdysvaltojen joukkue, ei osallistunut kisoihin.

 

Vuonna 1932 Yhdysvaltojen kisoissa nähtiin jotain tynkäkisojen ja lopun alulta näyttäneiden pelien välimaastosta. Laman runnellessa maailmaa moni joukkue jäi kotiin, matkat kun eivät olleet halpoja. Kisoihin osallistui vain neljä joukkuetta: Kanada, Yhdysvallat, Saksa ja Puola. Saksa sai siis kohtuullisen helpolla pronssisen mitalin. Lopun alkuja alkoi kuitenkin näyttää Kanadan peli. Se voitti kerran Yhdysvallat jatkoajalla ja kerran pisteet tasattiin. Sen valta-asema alkoi horjumaan, vieläpä omalla mantereella pelatuissa kisoissa.

 

Berliini sai kunnian järjestää seuraavat kisat. Tällöin hakaristilipun alla pelannut Saksa puolusti tosissaan edellisistä kisoista saatua pronssia, päihittäen alkulohkossaan Italian 3-0, Sveitsin 2-0 ja häviten Yhdysvalloille 1-0. Lohkovoitto tuli kuitenkin fasistien avustuksella, sillä Italia voitti Yhdysvallat 2-1 ja takasi Saksalle yhden maalin paremmalla maalierolla lohkovoiton. Kanadan kannalta homma ei ollut aivan yhtä loistavaa. Se hävisi Iso-Britannialle 2-1 ja lopulta jäi kisoissa tämän takia toiseksi. Toki on huomioitava, että brittiläiseen imperiumiin kuulunut Kanada oli monen isobritannialaisen pelaajan kotipaikka, eli kulta ”jäi kuitenkin sukuun”.

 

Berliinin kisojen jälkeen saatiin pieni hengähdystauko kiekosta, tosin syynä oli toinen maailmansota. Seuraavan kerran kiekkoa väännettiin vasta vuonna 1948 ja kyseessä oli olympialaisten ja MM-kisojen yhdistelmä. Kanada palasi kultakantaan odotetusti, mutta puhutuin asia saattoi olla Yhdysvaltojen toiminta. Maan liitto ja olympiakomitea eivät päässeet sopuun lähetettävästä joukkueesta, joten molemmilta lähti edustajansa. Lopulta Yhdysvallat pelasi kisoissa, mutta olympialaisista se diskattiin. MM-sijoituksensa se sai kuitenkin pitää.

Neljän vuoden päästä tehtiin tietyssä mielessä historiaa. Mukaan tuli niinkin suuri kiekkomaa kuin Suomi. Heti ensimmäisessä ottelussa saatiin nähdä kuitenkin ero konkarien ja junnujen välillä: Ruotsi pieksi Suomen 9-2 ja heti seuraavassa ottelussa Sveitsiltä tuli nekkuun 12-0. En tiedä sisuunnuttiinko tästä vai oliko Kanada ollut viihteellä, mutta kolmannessa ottelussa Kanada voitti meidät ”vain” 13-3. Noh, saatiinpa Saksasta kuitenkin voitto, vieläpä komein 5-1 luvuin. Lopulta taas Kanada oli mestari ja Yhdysvallat toinen, jotenkin aiemmista kisoista tuttu näky.

 

Italiassa pelattuihin vuoden 1956 olympialaisiin saatiin sitten kunnon pommi. Neuvostoliitto lähetti mukaan oman joukkueensa. Joukkue ei hävinnyt kisoissa yhtään peliä ja jätti Kanadan muun muassa nollille. Lopulta Neuvostoliitto voitti koko turnauksen ja hopealle tuli… Niin, taas vaihteeksi Yhdysvallat. Kanada jäi jopa säälittävästi pronssille.

 

Seuraavissa kisoissa sitten mukaan tuli vielä Neuvostoliittoakin eksoottisempia kiekkomaita. Vai miltä kuulostaa Japani tai Australia? Niin, nämä kaksi kiekkoilun kääpiötä pelasivat alemmassa loppusarjassa toista kertaa osallistuvan Suomen kanssa. Kansallisen ylpeyden nimissä on sanottava, että onneksi Suomi sentään klaarasi homman lähes puhtaasti. Lopulta Suomi voitti alemman loppusarjan 50-11 maalierolla, ainoana pistemenetyksenä tasapeli 6-6 tulokseen päättyneessä ensimmäisessä kohtaamisessa Japania vastaan. Ylemmässä loppusarjassa saatiin sitten vähän totuttua vaihtelua. Mitalikolmikko pysyi samana, mutta sijat vaihtuivat: ikuinen kakkonen Yhdysvallat päätti sitten voittaa koko roskan Kanadan jäädessä hopealle.

 

Jos Kanadan ylivertaisuutta oli horjutettu edellisissä kisoissa, niin vuonna 1964 sitten jysähti. Kanada jäi lähes sensaatiomaisesti neljänneksi, häviten Neuvostoliitolle 3-2 ja Tshekkoslovakialle 3-1. Lopulta Neuvostoliitto otti valtikan itselleen ja voitti turnauksen häviämättä peliäkään. Ruotsi seurasi toisena, ollen Tshekkoslovakiaa parempi maalierolla. Erikoista kisoissa oli erikseen järjestetty Itä-Aasian karsinta: ehkäpä haluttiin pitää yllä edes jonkinlaista tasoa. Japanin ja Australian mittelöt päättyivät Japanin 17-1 ja 17-6 voittoihin, eli nousevan auringon maa pääsi kisoihin.

 

Kun kerta puhuttiin edellisessä kappaleessa Japanista, niin miksi ei sitten tässäkin? Vuoden 1972 kisat pelattiin nimittäin Sapporossa. Jo ennen kisoja saatiin kuitenkin jo ensimmäinen suuri menetys: Kanada päätti vuonna 1969 erota kansainvälisestä toiminnasta Itä-Euroopan maiden ammattimaisen amatööriyden takia. Joku voisi puhua huonoista häviäjistä. Noh, kisoissa saatiin osoitus siitä, että kyllä Itä-Euroopassa osattiin kiekkoa pelata. Neuvostoliitto voitti toistamiseen turnauksen, tasaten kerran pisteet Ruotsin kanssa. Hopealle pääsi Yhdysvallat, Tshekkoslovakian hävitessä tälle maalierolla. Suomi oli lähes sensaatiomaisesti viides. Toki jossittelua jäi. Jos Suomi olisi voittanut Yhdysvallat toiseksi viimeisessä ottelussa, olisi Suomi noussut neljänneksi. Tosin jos Suomi ei olisi voittanut Ruotsia viimeisessä ottelussa, olisi Ruotsi ollut toinen. Karua!

 

Innsbruckin kisoissa Neuvostoliiton riemu jatkui. Se mätti maalieron 40-11 viidessä ottelussa ja voitti kaikki ottelunsa puhtaalla pelillä. Tosin Tshekkejä vastaan se voitti vain 4-3, ottelu oli kylläkin molemmille maille merkityksetön. Suomi sijoittui lopulta neljänneksi, hieman skandaalimaisestikin. Suomen maaliero oli +1, kolmanneksi sijoitetun Saksan –3. Myös viidenneksi jäänyt Yhdysvallat oli samoissa pisteissä. Jollakin erittäin ihmeellisellä sääntötulkinnalla Saksa saatiin kuitenkin kolmanneksi ohi Suomen. Onnistuisikohan enää tällainen kabinettipäätös?

 

Vuoden 1980 kisojen piti olla Neuvostoliiton riemujuhlaa. Sen piti voittaa taas kultaa ja tällä kertaa perivihollisensa maaperällä. Alku näyttikin hyvältä, Japani kaatui 16-0, Alankomaat 17,-4, Puola 8-1 ja parin maalin voitot saatiin Suomesta ja kisoihin palanneesta Kanadasta. Yhdysvallat kuitenkin antoi Neuvostoliitolle shokkihoitoa jatkosarjassa: sen yliopistopelaajista koottu nippu voitti Neuvostoliiton 4-3 ja sysäsi itsensä mestaruuden syrjään kiinni. Enää sen olisi pitänyt voittaa  viimeinen ottelu Suomea vastaan. Tasapelillä Neuvostoliitto olisi noussut mestariksi ja Suomi kolmanneksi. Kolmanteen erään mentäessä Suomi johti peliä 2-1. Perisuomalaiseen tapaan viimeinen erä meni Yhdysvalloille 3-0 ja Suomi ei taaskaan saanut mitalia. Metsästys oli ollut kovaa, mutta tuloksetonta.

 

Sarajevossa sekä Neuvostoliitolla, Suomella että Kanadalla oli paljon pelissä. Neuvostoliitto halusi palata mestaruuskantaan, Kanadan piti saada ryhtiliike ja Suomellekin olisi kelvannut se kaksi kertaa erittäin lähellä ollut mitali. Neuvostoliitto järjestikin homman itselleen sopivaksi ja voitti kultaa. Kanada toki paransi sijoitustaan ja oli neljäs. Pääsikö Suomi sitten mitaleille? No ei, Suomi joutui taipumaan jatkolohkoissa ja pääsi pelaamaan Saksaa vastaan viidennestä sijasta. Olikohan viime kisat muistissa, mutta Suomi johti 4-2 ennen viimeistä erää. Viimeinen erä meni kuitenkin puhtaasti 5-0 germaaneille ja Suomi jäi kuudenneksi.

 

Vuonna 1988 Suomen päävalmentajaksi tuli Pentti Matikainen, tuttavallisesti Sir Pena. Hänen johdollaan Suomi lähti muuttamaan omaa ajatteluaan ja pyrki valitsemaan parhaiten roolitetun joukkueen. Oliko sitten syy tässä vai missä, mutta viimeisessä ottelussa Suomi voitti Neuvostoliiton 2-1 Erkki Lehtosen loppuhetken maalilla. Tasapelillä Suomi olisi ollut pronssilla. Suomi siis pystyi kaatamana Neuvostoliiton aivan viime hetken maalilla ja päihittämään turnauksen mestarin että jättämään Ruotsin taakseen. Ei huonosti!

 

Albertvillessa alkoi jo uudet tuulet puhaltamaan. Neuvostoliitto oli hajonnut ja sitä edusti Itsenäisten Valtioiden Liitto (IVY). Lippuna tällä valtioliitolla oli olympialippu ja kansallislaulun sijaan kuultiin olympiahymniä. Tämä nationalismin puute ei kuitenkaan haitannut, vaan Neuvostoliiton seuraaja päihitti Kanadan finaalissa 3-1, varmistaen näin kultamitalin. Pronssiottelussa omaa vallankumoustaan odottanut Tshekkoslovakia murskasi Yhdysvallat 6-1. Ei liene tarpeen mainita, että Suomi ei jatkanut mitaliputkea. Se jäi lopulta lähes häpeällisesti sijalle 7.

 

Lillehammerissa pelattiin sitten seuraavat kisat. Neuvostoliitto tai IVY:ä ei enää ollut, vaan kisoissa pelasi Venäjä. Hyvinpä pelasikin, jopa mitalipeleissä asti. Suomi oli hävinnyt oman välieränsä Kanadalle, Venäjä Ruotsille. Lopulta pronssiottelussa Suomi kaatoi Venäjän 4-0 ja pokkasi näin toisen pronssisen olympiamitalinsa. Finaali olikin tasaisempi ja voittajaa piti hakea rankkareilta asti. Rankkarikisasta tulikin sitten jotain uskomatonta. Peter Forsberg vei Kanadan Hirschin aivan kuutamolle* ja ujutti kiekon yhdellä kädellä maaliin. Paul Kariyalle jäi paikka tasoittaa, mutta Tommy Salo veti pidemmän korren.

 

Vuonna 1998 kisat pelattiin Naganossa. Näitä kisoja pidettiin aikanaan suurena kiekkotapahtumana, olihan mukana tällä kertaa kaikki maailman parhaat pelaajat NHL:n suostuessa pitämään tauon. Edellisissä kisoissa rankkarissa epäonnistuneen Kariyan japanilaiset sukujuuret olivat saaneet aikaan kiekkokuumetta Aasiassakin, mutta valitettavasti hän joutui jäämään sivuun loukkaantumisen vuoksi. Itse kisoista tuli sitten Dominik Hasekin näytöstä. Puolivälierissä hän nappasi 4-1 voiton Yhdysvalloista, samaan aikaan Teemu Selänne kaatoi Ruotsin 2-1. Välierissä Hasek kaatoi Kanadan 2-1 rankkareilla, Pavel Bure taas tykitti viisi maalia(!) Suomea vastaan ja vei Venäjän mitaleille ensimmäistä kertaa olympialaisissa. Finaalissa sitten Hasek nollasi venäläiset tyystin ja Tshekki voitti 1-0. Pronssiottelussa Suomi kaatoi Kanadan 3-2 ja jätti numero 99:n mitaleitta olympialaisissa. Kisojen pistepörssin voitti muuan Teemu Selänne.

 

Kolme mitalia neljästä viime turnauksesta kerännyt Suomi lähti kovin odotuksin Salt Lake Cityn kisoihin. Noh, odotuksia voi aina olla, mutta esitykset jäällä ratkaisevat. Puolivälierissä Kanada voitti Suomen 2-1. Jossiteltavaa jäi, sillä Suomi olisi saanut vastaansa Tommy Salon avustuksella Ruotsin pudottaneen** Valko-Venäjän. Noh, Kanada nuiji Valko-Venäjän 7-1 ja finaalissa vei isäntämaata 5-2. Venäjä pääsi pronssille voitettuaan Valko-Venäjän 7-2. Melkoisia ottelupareja, pakko myöntää.

 

Torinon kisoihin Suomi lähti taas vaihteeksi kovin odotuksin. Olihan joukkueen johtotähdillä jo ikää sen verran, että menestystä oli tultava nyt tai ei koskaan. Peli rullasikin nätisti läpi turnauksen ja Yhdysvallat kaatui puolivälierissä 4-3, Venäjä välierissä lähes maagisen esityksen jälkeen 4-0. Finaalissa vastaan tuli rakas vihollinen Ruotsi. Ottelusta tulikin juuri sellainen sota kuin oli odotettukin. Suomi aloitti maalinteon Timosen maalilla, mutta toisessa erässä Zetterberg tasoitti ja Kronwall vei Ruotsin hetkeksi johtoon. Ville Peltosen tasoitusmaalilla Suomi aloitti toisen erän tilanteesta 2-2. Noh, oliko tuuri sitten Ruotsin puolella? Mahdollisesti, Ruotsi nimittäin teki voittomaalin ajassa 40:10 Saku Koivun mailan katkettua. Katkeraa, ihanan katkeraa.

 

Kanadan kisoihin lähdettiin sitten vähemmän positiivisin odotuksin. Suomen joukkue oli paperilla iäkäs ja NHL:n kirkkaimpia tähtiä meillä ei pahemmin ollut. Kisojen piti olla Kanadan ja Venäjän välinen koitos ja muille tarjoiltiin vain tähteitä. Venäjän kisat eivät lähteneet erityisen hyvin käyntiin ja Kanada tuli vastaan jo puolivälierissä. Tätä ottelua odotettiin vesi kielellä, mutta… Niin, Kanada murskasi Venäjän 7-3, eikä jättänyt mitään varaa jossittelulle. Suomi oli ehkä jopa hiukan yllättäen päässyt välieriin Yhdysvaltoja vastaan. Ottelusta odotettiin paljon, MUTTA… Ajassa 12:46 Yhdysvallat johti 6-0 ja ottelu oli ohi. Loputa 6-1 voitolla Suomi sysättiin pronssiotteluun. Finaalissa sitten isäntämaa Kanada ja Yhdysvallat kohtasivat. Kiekkoilun draamaan sopivasti Yhdysvallat tasoitti ottelun ajassa 59:35 ja vei ottelun jatkoajalle. Oliko tämä sitten kiekkojumalien tahto vai ei, mutta Kanadan kapteeni ja Gretzkyn seuraajaksi tituleerattu Crosby ratkaisi kultamitalin kohtalon äkkikuolemamaalilla. Niin ja tosiaan, Suomi nappasi taas pronssia, tällä kertaa pronssiottelussa kaatui Slovakia maalein 5-3, viimeisen erän mennessä maalein 4-0 Suomelle.

 

*http://www.youtube.com/watch?v=n4sULoFmuy0

**http://www.youtube.com/watch?v=YGd7nfS-aRc